Mä en ole koskaan elämässäni ollut BMI:n mukaan alipainoinen.

Olut 36kcal/100ml.
Punaviini 670kcal/plo.

Ruisleipä 67kcal/kpl.
Gouda (16%) 252kcal/100g.

Omena 30kcal/kpl.

Valkoviini 450kcal/plo.

Jameson 85.5kcal/36ml.

Pinaattikeitto 73kcal/100g.

Kääretorttu 478kcal/100g.

KitKat 523kcal/100 tai 218kcal/kpl.

Nämä on kaikki huolella opiskeltuja numeroita, joita mä en saa pois mun päästäni. Mä en saa pois mun päästäni sitä, miten monta askelta tulee kävellä kuluttaakseen 100 kaloria. En sitä, miten miinuskalorit on vale, miten ylensyöntiin ratkettuaan kannattaa juoda paljon vihreetä teetä koska aineenvaihdunta nopeutuu, miten lämmin kuppi-ateriaa voi laimentaa vedellä, miten kauramaidossa on kaloreita ja siksi kahvi kannattaa juoda mustana.

Mä en ole ikinä mahtunut koon 36 farkkuihin.

Mä olen ollut syömättä niin kauan että istumasta ylösnoustessa humahti päässä.

Mä olen aivan laihimmillaankin ollut kokoa S.

Mä olen oksentanut joskus puolikkaan pinaattikeiton jaetun asunnon vessassa.

Mä en ole koskaan elämässäni ollut BMI:n mukaan alipainoinen.

Mä olen pitänyt päivittäisenä minimi-askelmääränä kahtaakymmentäkahtatuhatta askelta.

Mun elämäni isoimpia hetkiä oli kun näin kylkiluut vetämättä vatsaa sisään. Ja se kun huomasin että reidet ei hölly yhtään kun heilutin jalkoja. Mä muistan jokaisen kerran kun mulle sanottiin, että "Onks noi sun kylkiluut??" tai "Hyi jestas sä oikeesti näytät Roosa aika pahalta." 

Elämäni iloisin hetki oli kun mulle sanottiin, että mun pitää alkaa syödä koska mun pää alkaa näyttää isolta verrattuna mun kroppaan.

Ja mä olen nähnyt mun lempi artistin livenä.

Mä olen jäänyt koukkuun päihteisiin koska ne vei ruuan pois mielestä tai piti nälän poissa.

Mä olen itkenyt, kun terapeuttini kysyi multa, millaisena mä näen itseni.*

Mä olen jäänyt reissun päälle viikoksi kun en ole uskaltanut mennä kotiin - "Mitä jos mä syön?"

Mä olen jättänyt lähtemättä kokonaan jos reissu on sisältänyt ruokaa. 

 

Mä painan nykyään taas 66 kiloa. Mun vaatekoko on M/40. Mun kylkiluut ei näy, mun reidet höllyy ja mä näytän "terveemmältä" (kuulostaa loukkaavalta mun päässäni). 

Ja mä saan edelleen paniikkikohtauksia kaupassa kun vertailen kuuden eri valmispastan kalorimääriä.

Edelleen päivän syömättömyydestä tulee uskomaton voittaja-fiilis, ja viiden päivän nestedieettirupeaman jälkeinen ylensyönti on edelleen väistämätön.

Edelleen itken usein vessassa ja mun rystysteni ruvet ehtii harvoin arpeutua.

Kokovartalopeiliin katsoessa silmäkulmaan muodostuu vihainen kyynel ja kurkkuun nousee pala, ja ainoa tapa selviytyä on katsoa vuodentakaisia kuvia ja hokea että "kyllä sä vielä joskus".

Mä edelleenkin kehtaan lähteä asunnostani vain silloin, kun en ole syönyt sinä päivänä.

Jos ylensyön, olen epäonnistuja, enkä halua nähdä ketään. Jos olen epäonnistuja, eikä mun tarvitse nähdä ketään, ylensyön lisää.

Tästä seuraa yleensä monen päivän nuku-syö-sykli, turvonneet kasvot, turvonnut vatsa, turvonneet reidet sääret käsivarret miten helvetissä jalkaterätkin voi lihoa.

Nähdään siis vasta, kun olen saanut itseni taas ihmisen näköiseksi paastoamalla hiljaa kotona päivän.

Keskivertokalorimääräni tammikuulta oli 1900. Tämä keskiverto saatiin mm. neljästä 3800kcal päivästä, ja kuudestä 200kcal päivästä. Keskivertoaskelmäärä päivittäin: ~19500.

Mä itkin viimeksi tänään sitä miten ylensöin eilen lähes 3000 kaloria, ja viimeksi 3.2. juhlin viidettä alle 600 kalorin päivää.

Mä en ole koskaan elämässäni ollut BMI:n mukaan alipainoinen.