#59

Kävelin tupurissa, olin menossa Vikkiksen kanssa "iltalenkille" (=kävele 1km ja polta 16 tupakkaa) ja näin revontulia. Mulla oli yhtäkkiä ihan hirvittävän kaunis olo. Ei sillä tavalla että olisin tuntenut itseni kauniiksi. Olotila vaan oli törkeän kaunis. Pelottavan kaunis. Niin kaunis, että hävetti löytää roskia tienvarsista. Pyytelin anteeksi olemassaoloani. Pyytelin anteeksi sitä, että seisoin siinä keskellä tietä Vilppaan tuulitakki päällä polttamassa tupakkaa ja pilaamassa sitä kauneutta. Jos joku olisi tullut siihen sillon ja kysynyt että "Mikä pössis?" olisin varmaan lyönyt. Oli niin kaunista, että mun poskelle vieri kyynel. Ja toinen. Ja kolmas. Seisoin siinä -10°c pakkasessa, ja itkin sitä, miten kaiken tämän paskan ja saastan keskellä maailma osasi olla kaunis. Ihan hirvittävän kaunis, niin kaunis etten voinut kuin hymyillä ja itkeä. Hymyillä sitä, miten kaunista oli, ja itkeä sitä, miten mä olisin voinut olla näkemättä sitä.


Jos mä olisin jonain kertana oikeasti tappanut itseni, mä olisin jäänyt paitsi revontulista. Musta tuntui siinä hetken, että mulla oli tarkoitus. Että mullakin oli syyni elää. Mä olisin siinä hetkessä voinut myöntää jokaiselle vastaantulijalle kaikki mun salaisuudet ja kertoa, miten paha mun on olla. Ja miten en tunnu sopeutuvan mihinkään, ja miten kukaan ei ymmärrä. Kertoa, miten mun pitää aina olla jotain. Hauska, syvällinen, lohdullinen, nokkela, hyödyllinen. Kertoa, että mä aina ajan pois ne jotka välittää. Että mä haluan apua, mutten kehtaa pyytää sitä. Ja kertoa, että millään tällä ei ole tänään väliä, koska maailma on kaunis. Niin kaunis että itkettää ja sattuu. Niin kaunis että pelottaa hengittää, koska henkäyskin olisi voinut rikkoa sen hetken.


Mä en halua nukkua yksin, koska öisin kaikki on isompaa. Mä en halua herätä yksin, koska aamuisin kaikki on raskaampaa. Mä en halua olla yksin, koska yksin varjotkin painaa liikaa. Mulla oli yksinäinen olo niin kauan, etten enää halua olla yksin. Enää ikinä. Mä haluan, että joku sanoo mulle että mä kelpaan. Että mä olen tarpeeksi hyvä ilman että hölötän jatkuvasti ja yritän olla hauska. Mä tiedän, että löydän joskus jonkun jolle mä olen tarpeeksi. En vain jaksaisi odottaa kovin montaa yksinäistä yötä enää. Mutta tällä ei ole juuri nyt mitään väliä, koska maailma on kaunis.


Mä en halua nukkua yksin, mutta tänä yönä mun ei tarvitsekaan. Mä avaan kaihtimet ja päästän revontulet sisään. Eivätkä edes varjot uskalla hiipiä viereen.

#54

I love you, I love you not, I love you, I love you not...

"I love you, I love you not", ihana leffa <3 Jude Law on hemmetin hyvännäkönen + vielä se että kaikki toiseen maailmansotaan edes etäisesti liittyvät elokuvat on mielenkiintosia. Hmmh. Ehaanaa.

Ja aiheeseen; Nykyään käytetään sanoja, siis ISOJA sanoja, liian kevyesti. Mitä mieltä on ihastua, kun voi ostaa rakkautta lisäaineettomana Tupurin S-marketista? Mitä järkeä on harjoitella yhtään mitään, kun täydellisyyttä myydään lähimmällä R-kioskilla röökien ja jallun välissä? Mikä tarkoitus on filosofeilla, kun todellisuutta tulee MTV:ltä joka sunnuntai 18:10? Miksi tarvitsisimme runoilijoita, kun elämämme liikuttavimmat tekstit voi lukea seiskan nettisivuilta?

Ei ei ei ei ei. Ei ole olemassa rakkautta ensisilmäyksellä. Kutsukaa kyyniseksi, mutta ei. Kapitalistinen länsimaalainen yhteiskunta on myynyt meille sen kuvan että rakkaus on ihanaa, hyvää, elämää suurempaa, intohimoista, ja se voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja onhan se joitain noista, mutta se on myös vakaata, pysyvää, kivuliasta, pahaa. Ei se ole rakkautta, jos sä voit rakastua joka viikko. Eikä se ole rakkautta, jos sä rakastat useampaa ihmistä samaan aikaan. Ja se ei todellakaan ole rakkautta jos sä voit vaan sanoa sen ilman että sulla menee kylmiä väreitä selkärangassa. Joten lopettakaa sen sanan raiskaaminen. Sä et voi nyky-suomessa (anteeksi kieliopillisesti epäkorrekti sinä-passiivi) kävellä ruokakauppaan ostamatta ainakin yhtä tuotetta jonka mainoksessa viitataan rakkauteen, jonka pakkauksessa viitataan rakkauteen tai jonka nimessä viitataan rakkauteen. 

Ja jos suomen kielessä sana "Rakkaus" on raiskattu, verrataanpa jenkkilään; Love. Love love love love love. Love. Eikä edes kirpase. Se sana herättää yhtä paljon tunteita nykyään kuin "Volvo". Nope, Volvo herätti enemmän positiivisia tuntemuksia. 

Onhan se ihan kiva, että nykyään kaikki rakastaa kaikkea ja ollaan ennen kaikkea in love with the world. Mutta kun ei olla. Ja kohta me ei enää oikeasti rakasteta mitään. Kohta me ei olla oikeasti in love mihinkään. Me vain tyydytään siihen rakkauteen mitä 13-vuotias pitää rakkautena, siihen rakkauteen mistä me nyt käytetään jo sanaa "rakkaus". Laimeita tunnesoppia, rakkauden jäljittelyä. Jos HK:n sinisessä on 17% lihaa ja EU-direktiivit luokittelivat sen leivokseksi, miksi "rakkautta" saa sanoa Rakkaudeksi? Nykypäivänä kun sanotaan että se on rakkautta, siitä on todellista rakkautta 17%. "Rakkaus" on sanojen HK:n sininen.

"RAKKAUS"

Sisältää: Läheisyys (15%), Intohimo (3%), Ihastuminen (17%), Läheisriippuvuus (15%), E 120 (5%),  E1105 (6%), Tyhmyys (19%), E 220(4%), Jauhot (16%)

Valmistusmaa: Intia

Valmistaja: 90027, Hollywood, LA, USA

VAROITUS: Saattaa sisältää pieniä paloja rakkautta tai pähkinää.