Past, present, future
Mua pelottaa yksin kotona. Melkeen aina. Yleensä pääsen sen yli itse, mutta joskus en pääse, ja sillon mä aina soitan kaikki läpi jotka tunnen. Yleensä joku on jossain ja menen sinne, mutta joskus ei ole, ja sillon, sillon mä soitan mun veljelle. Se tulee aina. Tai vähintään osaa puhua mut yli pelosta. Sen takia mä myöskin tuen mun veljeä aina jos tarve on, tai ainakin haluan ajatella tukevani. Sen takia mun veli saa herättää mut aamuviideltä hyppäämällä mun päälle tai luukuttamalla Michael Bubleta mun korvan vieressä.
Oliko tällä pointti? No oli. Viimeaikoina ihmisiä mun lähimenneisyydestä on alkanut ottamaan muhun taas yhteyttä. Mä olen ikävöinyt niitä kaikkia, joitakin syystä, joitakin syyttä. Jotkut mä olen ottanut elämääni - jotkut jättänyt ottamatta. See, here's the thing; on olemassa sanonta "If you don't want me at my worst, you don't deserve me at my best". Ja mä olen ton sanonnan kanssa täysin samaa mieltä. Viime talvi oli mun elämäni yks vaikeimmista talvista, ja sillon mä menetin välit moniin mun kavereihin (osin omasta syystä), osan mä olen sen jälkeen saanut takaisin heti kun myönsin omat virheeni, tai myönsin tarvitsevani apua, mutta osa ei halunnut olla sellasen sekopään kanssa tekemisissä. Monet ihmiset teki mulle tosi paskasesti ja lopetti juttelun, mutta vaan muutama sulki mut pois totaalisesti. Nää ihmiset alko vihaamaan mua julkisesti ja yritti nolata mut/ loukata mua sosiaalisessa mediassa. Ymmärrän olleeni vaikea, mut silti - not cool. Se oli muutenkin rankkaa nousta takas jaloilleen ihan pohjamudista, kaikki henkiset luut murtuneina, saatika sitten että siihen päälle vielä jotain vittuilua? Ei kiitos.
Joten nyt kun nää ihmiset on alkaneet viime päivinä ottaa yhteyttä, oon ollut melko yllättynyt - mutta tän mä vielä kestän ja ymmärrän. Mutta siinä vaiheessa kun mulle tulee jotain "Rakastin sua kyllä" ja "Haluun halata sua" viestejä, tai jotain "oli kyl sillon kivaa" blaablaablaa viestejä, niin alkaa vituttaa. Millä oikeudella nää ihmiset kuvittelee, että ne voi vaan kävellä takasin mun elämään ilman sen suurempaa draamaa? Millä oikeudella nää ihmiset haluaa yhtäkkiä taas olla tekemisissä mun kanssa kun mä olen taas helppoa seuraa? Ei millään. Näillä ihmisillä ei ole enää oikeutta puhua mulle mitään. Ne oikeudet luovutettiin siinä vaiheessa kun suljettiin mut kylmästi ulos yhdessä päivässä. "Mä olen viimeiset puoli vuotta viettänyt unohtaen sua, ja nyt SÄ haluat MUISTELLA?" Mä olen käyttänyt liikaa aikaa ja vaivaa parantuakseni, että olisin valmis tuhlaamaan sen mielenterveyden ihmisiin jotka ei selvästikään sitä ansaitse. Mä olen käyttänyt liikaa voimiani ja resurssejani tunteitteni käsittelemiseen, että olisin valmis jakamaan niitä ihmisille joita ne ei suurimman hädän hetkellä kiinnostanut lainkaan.
Mun mielestä se on aivan tajuttoman ylimielistä kuvitella että voi vaan tulla takaisin ja saada kaiken mun välittämisen ja rakkauden ja ystävyyden takaisin yhdellä lauseella. Musta se on naurettavan egoistista ajatella, että mä olen saatavilla heti ja sataprosenttisesti kun he vähän heittää mulle armossaan ja loistossaan huomiota? Ei sulla ole oikeutta nyt tunnustaa että rakastit mua sillon. Ei sulla ole oikeutta sanoa että kävisit kaiken läpi uudestaan. Ei sen jälkeen kun mä olen puoli vuotta pyhittänyt sun unohtamiselle. Ja mitä väliä sillä enää on? Mitä väliä sillä enää on jos nyt toteat että rakastit, ja pidit, ja että sulla oli hauskaa? OH WOW, NOW JUST BECAUSE YOU SAID THAT ALL THE SHIT AND THE CRYING AND THE BLEEDING I WENT THROUGH AFTER YOU JUST DISAPPEARED! NEVER HAPPENED! UNDID ITSSELF! Like seriously, a time machine just appeared into the kitchen so that I could go back in time 6 months and tell myself not to feel shitty because 6 months later you are going to tell me that you loved me! Pieces of shit... Jos sä rakastat mua, kohtele mua niin sillä hetkellä. Koska puolikkaan vuoden myöhästyneillä sanoilla ei paranneta rumia arpia mun käsivarsista, jotka vaalenee aina kesäisin ruskettuneen ihon seasta, niin että ne näkee aina.
Juuso tuli nyt. Se tuli, koska se välittää, ja sen takia se saa myös huomenna kuunnella mun helppoja juttuja, ja se saa maininnan mun blogissa nimellä ja se tulee aina olemaan mun elämässä ja se tulee aina saamaan mun huomion kun se sitä tarvitsee. Toisin kuin te.
