Täysin epäasiallinen ihmisperse
Mä olin viime lauantaina taas aukomassa päätäni känniääliölle. Ja vetämässä perseet perjantaina, ja pienet lauantaina vielä. Pummimassa yöpaikkaa ja kyytiä, ja röökiä. "Siis ootko sä lukiossa?" Juup, mut älä liikaa järkyty, en oo kauaa. Mulla on tossa vaatehuoneen lattialla pinossa 4 kirjaston kirjaa. Laskua tällä hetkellä 24e, ei oo varaa maksaa mut en vaan jaksa viedä niitä. Vaikka pyörin kaupungilla joka päivä. Pitäis lukea kokeeseen, en jaksa. Panostus kaikkeen 0, paitsi kaverisuhteisiin.
Mä en haluais millään aikuistua. Siis ikinä. Mä en halua ottaa vastuuta, ja mä tykkään tästä teinipelleilystä. Ainakin jonkin verran. Ja sitten annetaan joka helvetin väliin jotain testejä ja lappuja tai sit istutaan kurssin tai vuoden tai istunnon jälkeen piirissä, ja kysytään että "Miten paljon olet edistynyt? Kehittynyt? Muuttunut?". En halua vastata, liian vähän ja liikaa. Eikö se laskettais jo taidoksi jos osais olla täysin edesvastuuton ja henkisesti nuori nelikymppisiin asti? Joka tuutista toitotetaan että pitäis olla kypsä, raitis, ja tasapainoinen että voi olla oikeesti onnellinen. Pitäis olla tyytyväinen ihan kaikkeen että sais jonkinlaisen "ehjän" ihmisen leiman. Ja pitäis olla sellanen keskustan tai demarien kanssa samaa mieltä politiikassa, syödä lihaa mutta jauhaa vähentämisestä, ja kaloreja ei saa laskea mutta atkinsia pitää kokeilla. Ei hiilareita, ei vassareita, ei punkkareita, ei narkkareita, mut viiniä voi juoda viikonloppuisin. Tai muutaman sidukan. Kaljaa jos juot enemmän kun 3 niin se on jo humalahakuista. (Kaikki juominenhan on humalahakuista, mutta ääneen sitä ei saa todeta.)
Ja mä vaan haluaisin protestoida jotain. En mä tiedä mitä, mutta jotain. Ei tässä maailmassa varmaan ole enää edes mitään protestoimisen arvoista enää, kaikki on jo "niin nähty". Haluaisin ehkä ihan vähän vetää päädyt jokatoinen viikonloppu ja tehdä jotain tyhmää minkä vois laittaa kännin piikkiin. Tai sit vaan tehdä jotain tyhmää ja hullua ilman viinaa. Ystävänpäiväkin on tulossa, voisin viettää sen päivän vetämässä julkiset perseet torin lavalla tai Plazan katolla, ja katsoa kun kaikki onnelliset pikku pariskunnat liitelis ohi ja antais pari säälivää katsetta. Ehkä ihan vähän haluaisin ihastua. Se on aina niin mielenkiintonen tunne, ja viimeaikoina mä oon ollut enimmäkseen vaan kiinnostunut. Jotenkin tuntee olonsa aina niin pikkutytöksi kun ihastuu. Ja sit ei enää stressaakaan koulu, tai työpaikan hommaaminen, tai elämässä edistyminen, vaan se miten hiukset on neljän aikaan yöllä kun käydään tupakilla. Heh, kaikkea sitä..
Ilmoitelkaa itsestänne mihin aikaan päivästä vaan niin mä olen melko valmis lähtemään kahville tai röökille tai ajelemaan tai jotain. Ei mulla ole mitään tärkeetä tekemistä, ja mä haluan olla ihmisten kanssa ettei nuppi sekoa tällasista turhista "ajatteluista".
