Dear diary..

Oldies

Löysin vanhan päiväkirjan ja siellä oli ihan pari runoa ja jotain ihan hienoja juttuja mitä olin kirjottanut ja päätin jakaa ne tänne (päivämäärineen). Ja joo mä kirjotan jostain syystä tosi paljon näitä englanniksi. Ja joo mä en kirjoita mitenkään säännöllisesti.

Kesäkuu 10. -13, seuraavat 2 sivua revitty irti.

I'm ripping out your birthday. Maybe it'll just disappear. The revived pain along with every memory of you.

Kesäkuu 15. -13

Feeling good. Liberated

and desperately trapped.

Sä otit voimalla sen sydämen, jota sun olisi tarvinnut vain pyytää.

Kesäkuu 16. -13

I'm confused.

Every love I've had has turned out to be just a stranger who's soiled my doormat without guilt. 

Heinäkuu 15. -13

Silmämme räpsähtivät auki,

vanhan kyylän sälekaihtimet.

Koreografioitu sekunti,

jonka toteutuksen virheetöntä ajoitusta

Tšaikovskikin kadehtisi.
Siinä aamun hetkessä
olimme yksi mädäntynyt omena
kahden tuoreen sijaan.
Ojensit jalkani omiesi väliin,
jännitin hauiksesi
ja vetäisin peiton päidemme yli.
esirippu romahtaa alas.
Mietin joskus
puskeeko läpitunkeva tuoksuni
sinun ihohuokosistasi.
Mahtavatko sinun huulesi
maistua vielä ajoittain minun nimeltäni
vai onko hän varastanut
kaikki kauniit konsonantit kieleltäsi.

Elokuu 28. -13
All this time, and suddenly you pop back into my life, bringing with you all the feelings like they never left. Like you never left. No matter how many baby steps, every time I turn to see how far I've come from you I find myself inches away from every word you ever said to me.

Syyskuu 1. -13
I've come to terms with my guilt.
I've learnt to live with my guilt
and come to the conclusion
that I need my guilt.
My guilt is my lighthouse, shining into my immoral darkness.
Letting me know that I am still alive.

Syyskuu 23. -13
My mind is a dark, messy place.

But when it becomes ink on a blank paper

I find it almost poetic.

Syyskuu 24. -13

lost and insecure.

I need to be found.

I need to be saved.

the real question is by whom?

Myself? A white knight? Love or some silly figment of imagination I pretend to be love? God? Gods? Friends? 

Lost. Lost. Lost. Lost. Lost. And utterly puzzled.

Marraskuu 10. -13

Help me find a way home.

Because winter turns these streets cold and I'm in no position to keep myself warm with happy thoughts.

I don't need four walls and a roof to call mine in order to have a home.

Give me someone who can't turn their back on me. That's what I call home.

Tammikuu 5.1.-14

What would be the point in my regret?

The damage is done, and my regret will not erase your pain

and mine won't fix your broken heart.

Nojaa ei sitä ollutkaan ihan niin paljoa. Mun mielestä vaan mielenkiintoista katella retrospektiivistä muutamaa hetkeä. Eikä tossa ollut kaikki, kirjoitan puhtaaksi runot ja checkaan kirjoitusvirjeet ennen kun julkasen ne tänne. Että semmosta, ei muuta.