Look-alikes

What the fuck

Istuttiin iltaa/yötä/aamua Tumpilla, ja just parikyt minuuttia ennen kun lähdettiin, pyysin Nicoa ottamaan rillit pois. Ai saatana. Hiukset ponnarilla ja rillit pois, se näytti ihan sulta. En tiedä osaanko käsitellä, tuntuu siltä kuin joku olis taikonut sut takas. Hui helvetti.

Tästä päivän aiheeseen: Monet asiat näyttää samalta, muttei ole. Joskus jos on ollut jotain tunteita toista ihmistä kohtaan (myönteisiä tai positiivisia) niin ne ryntää takaisin sisään kun näkee toisen/puhuu toiselle taas. Esimerkiksi jos on joku entinen ihastus/rakkaus jonka kanssa on välit mennyt poikki, ja näät sen parin kuukauden päästä uudestaan, tuntuu niinkun mitään välirikkoa ei olis ollutkaan. Joku kaveri vituttaa sua aivan järjettömästi, pidät sen näkemisestä 2 kuukauden tauon ja ihmettelet ekalla tapaamisella että miks se oli sun mielestä ärsyttävä alkuunkaan. Sä olet ollut vihainen jollekin ihmiselle puoli vuotta, ja unohtanut sen melkeen kokonaan, ja sitten kun sä puhut sille ensimmäistä kertaa niin sä muistat kaikki ne syyt miksi vihasit sitä. Mutta ei ne ole oikeasti ne samat tunteet. Ne tuntuu siltä, ne näyttää, haisee, ja maistuu siltä, mutta oikeasti ne on vaan muistoja. VAHVOJA muistoja, joita ei ole täysin vielä haudattu, yleisimpinä viha, katkeruus ja rakkaus. Ne on kuin sellanen ohut röökinsavun verho röökin lopettaneelle, jonka se haistaa, ja josta se tuntuu ihan niinkun itse polttais tupakkaa taas. Ei sitä kannata seurata pummimaan röökiä vanhojen muistojen kunniaksi ihan vaan että vois taas jäädä koukkuun. Pitää kerätä kaikki rohkeus ja tahdonvoima mikä itsestä löytyy ja kävellä pää pystyssä, henkeä pidätellen suoraan läpi ja jatkaa matkaa. 

Musta tuntui kuin mä olisin katsonut sun silmiis, kuunnellut sun ääntäs ja sanonut sulle moikat ja heipat.  Tuntuu kuin olis taas vihainen ja katkera ja rakastunut. Mutta ei ne ollut sun silmät, ei sun äänes enkä sulle sano enää ikinä mitään. Ne oli mun aivot, jotka yhdisteli kaikki palaset mahdollisimman lähelle sitä tuttua, ennen läpikäytyä näkyä. Ne oli mun aivot, jotka linkkasi mieliyhtymän sinisistä silmistä ja kaarevasta nenästä ja kapeista kasvoista sut. Ja ne on vaan aivot, jotka yhdistää sen tietyn ihmisen naaman siihen liittyvään VAHVIMPAAN ennen koettuun tunnetilaan. Vähemmän prosessoitavaa yms, liittyy oikeesti ihan vähän jopa aivojen toimintaan. Lukekaa muutama kirja, ehkä ymmärrätte. Pointti kuitenkin oli se, että useimmissa (huom. useimmissa, ei kaikissa) tapauksissa tästä on kyse. Ja mä ainakin yritän parhaani olla ostamatta taas uutta koukuttavaa askia vanhoja tunteita, joista olen jo kerran päässyt eroon.